Pakkaukset pintaa syvemmältä

Ruokakaupassa ostopäätös tehdään tavallisesti hyvin nopeasti. Kukapa haluaisi ruokaostoksia tehdessä paneutua kauppalistan jokaisen tuotteen kohdalla syvällisesti siihen, mikä kaupan kahdestakymmenestä salaattipussista olisi kaikista kestävimmin tuotettu? Ruokakaupan käytävällä valinnassa painavat siksi ensisijaisesti muun muassa tuotteen tuttuus, hinta – ja mielikuvat. 

Ruokavalintojamme ohjaavat voimakkaasti arvot, mutta kun emme perehdy tuotteisiin syvällisesti, arvovalinnat jäävät helposti tulkintojen varaan. Toisin sanoen, kun meillä ei ole kattavaa tietoa tuotteen ominaisuuksista ja tuotannosta, päädymme tekemään päätöksen ruokakaupassa tiedon sijasta mielikuvien perusteella. 

Mielikuvat ovat usein melko abstrakteja käsitteitä – hyvinä esimerkkeinä vaikkapa luonnollisuus tai terveellisyys. Mielikuvat syntyvät usein erilaisten ulkoisten vihjeiden perusteella: arvioimme esimerkiksi vihreään pakkaukseen pakatun tuotteen olevan ympäristöystävällisempi ja terveellisempi, tai lasipurkkiin pakatun säilykkeen olevan laadukkaampi, kuin vastaavan tuotteen metallipurkissa. Ekologisia valintoja suosiva henkilö saattaa esimerkiksi alitajuisesti valita mieluummin pinnoittamattomaan kartonkipakkaukseen kuin kiiltävään muovipakkaukseen pakatun valmisaterian. Pelkät pakkausmateriaalit vaikuttvat siis jo merkittävästi käsityksiimme esimerkiksi tuotteen ympäristövaikutuksista ja laadusta. 

Kyse ei välttämättä ole siitä, että uskoisimme tuotteen olevan ekologinen tai terveellinen vain siksi, että sen pakkaus on vihreä. Sen sijaan kyseessä on alitajuinen prosessi, joka vaikuttaa ostopäätöksiin lähinnä siksi, että haluamme tehdä ruokaostokset mahdollisimman nopeasti. Elintarvikealan toimijat ovat kääntäneet ilmiön edukseen: esimerkiksi McDonald’s on vaihtanut brändivärinsä punaisesta ja keltaisesta vihreään ja keltaiseen, vaikkei brändi ole tunnettu terveellisyydestä tai ekologisuudesta. 

Mistä elintarvikkeen kokonaisympäristövaikutukset muodostuvat?

Intuitiivinen arviomme siitä, millainen pakkaus on ekologisesti kestävä, on hyvin epätarkka ja toisinaan peräti päinvastainen pakkauksen elinkaaritutkimuksen mukaiseen arvioon verrattuna. Usein pakkausmateriaalilla arvioidaan olevan lähes merkittävin rooli tuotteen kokonaisympäristövaikutuksiin. Pakkauksen osuus elintarvikkeen koko elinkaaren ympäristövaikutuksista vaihtelee kuitenkin tavallisesti vain yhdestä muutamaan prosenttiin. 

Huomattavasti suurempi merkitys elintarvikkeen kokonaisympäristövaikutuksiin on esimerkiksi ruokahävikillä. Mikäli pakkausmateriaalit valitaan niin, että hävikin osuus pienenee, kokonaisympäristövaikutukset voivat pienentyä, vaikka pelkän pakkauksen ympäristövaikutukset kasvaisivat. Toisaalta, jos valitaan pakkausmateriaali, jonka ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman pienet, voi vaikutus hävikkiin jäädä huomioimatta, ja materiaalivalinta voi hävikin määrää kasvattamalla vaikuttaa negatiivisesti kokonaisympäristövaikutuksiin.

Muovi koetaan tavallisesti kaikista vähiten ekologisesti kestäväksi vaihtoehdoksi elintarvikkeiden pakkaamiseen. Monet saattavat kritisoida esimerkiksi kurkkujen pakkaamista muoviin, vaikka pakkaaminen parantaa kurkkujen säilymistä ja vähentää pilaantumisesta johtuvaa hävikkiä, pienentäen näin kokonaisympäristövaikutuksia. Muovi suojaa tuotetta muun muassa kosteudelta ja tuholaisilta. Muun muassa tästä syystä muovi on elintarviketeollisuudessa tärkeä pakkausmateriaali.

Järkevämpiä päätöksiä ruokakaupassa

Elintarvikkeen laatua ja ominaisuuksia olisi hyvä osata arvioida perustuen esimerkiksi pakkauksessa oleviin merkintöihin ja tutustumalla tuotantotapoihin esimerkiksi tuottajan sosiaalisen median tai verkkosivujen kautta. Syvällinen perehtymiseen ruokakaupan jokaiseen tuotteeseen ei ole mahdollista, mutta toisinaan on hyvä pysähtyä, ja kyseenalaistaa pakkausmateriaalista vedettyjä johtopäätöksiä. Pohtiessamme elintarvikkeiden pakkauksen aiheuttamia ympäristövaikutuksia, kannattaakin kysyä esimerkiksi seuraavia asioita: 

Suojaako pakkaus tuotetta hyvin siihen saakka, että saat käytettyä sen kokonaisuudessaan? 

Paperipussiin pakattu leipä saattaa yhden hengen taloudessa kuivahtaa, kun taas muovipakkauksessa se säilyy pehmeänä pidempään. Kuivahtaneenkin leivän voi vielä käyttää, mutta ole rehellinen itsellesi: päätyykö kannikka kuitenkin roskiin?

Onko pakkauskoko sopiva, vai pääseekö osa tuotteesta pilaantumaan? 

Välillä pakkauskoot ovat vain liian suuria tarpeisiimme, eikä oikeanlainen pakkauskaan riitä suojaamaan tuotetta pilaantumiselta. Valitsemalla pienemmän pakkauskoon voit minimoida hävikkiä. 

Onko pakkaus helppo kierrättää? 

Esimerkiksi pakkauksen, joka on puoliksi muovia ja puoliksi kartonkia, kierrättäminen voi olla hyvin haastavaa, ja tällöin pakkaus päätyy poltettavaksi energiajakeena. Pelkästä muovista valmistettu pakkaus voitaisiin kierrättää muovinkeräykseen ja jalostaa edelleen uusiomuoviksi. Monet elintarvikealan yritykset ovat korvanneet muovipakkauksista jonkin osan kuitupohjaisella materiaalilla (eli pahvilla tai paperilla), mutta tehneet samalla pakkausmateriaalien uusiokäytön mahdottomaksi. 

Muovista on tullut epäekologisuuden symboli, vaikka se ei täysin pidä paikkaansa, etenkään elintarvikealalla. Uskomukset on rakennettu monilta osin puutteellisen tiedon varaan. Lähtökohtaisesti muovi on kuitenkin ongelmallista vasta, kun sitä ei asianmukaisesti kierrätetä.

Elintarvikelaatuisia muoveja on montaa erilaista. Suurin osa pakkauksista on jotakin kuudesta yleisimmästä muovilaadusta. Osa näistä on jo helposti uusiokäytettäviä, ja osan pystyy kierrättämään, vaikka se on hankalaa. Suomessa nyrkkisääntö on kuitenkin, että kaikki puhtaat muovipakkaukset voi laittaa muovinkeräysastiaan, ellei niissä ole säilytetty vaarallisia aineita, kuten bensaa. Jopa PVC-muovin voi nykyään laittaa Suomessa muovinkeräykseen.

Muovit päätyvät keräysastioista lajittelukeskuksiin, jossa ne erotellaan ja lajitellaan edelleen käsiteltäväksi. Suomessa kierrätys on tehty siis helpoksi. Kuluttajan vastuulle jää ainoastaan laittaa muovipakkaus oikeaan keräysastiaan. Näin pakkauksen ympäristövaikutukset saadaan tehokkaimmin minimoitua.